Chrome - Link Select -->

perjantai 29. huhtikuuta 2016

diy porrasjakkara

Kun Valto siirtyi isojen poikien sänkyyn, tuli tarve myös yhdelle toiselle jutulle. Arkisin hän herää vasta kun käymme herättämässä aamulla päiväkotiin lähtöä varten, mutta viikonloppuisin hän köpöttelee sieltä yleensä ennen meitä, ja tietysti haluaa tulla meidän sänkyyn vielä joko jatkamaan unia tai herättämään meidät. Ja kun meillä on tämä erikoiskorkea sänky, hän ei itse sinne pääse, mikä on ollut hyvä, kun ei myöskään sitten sieltä tipu, eikä valvomatta siis olla päästetty meidän sänkyyn. Mutta nyt hällä on jo vähän järjellistä tuo kulku, niin osaa jo peruuttaa sieltäkin alas portaille ja niitä pitkin alas. 
Tähän asti meillä on ollut näiden nyt tekemieni tilalla IKEAn PS-porrasjakkara, mutta sitä ei muista eikä jaksa siirrellä edestakaisin kylppärin ja makkarin väliä, niin tarve makkariin omille portaille tuli. Ja halusin ne ehdottomasti myös vanerista, niin on yhtenäinen ilme, ja itse tekeminen oli luontaista. Tällainen simppeli porrasjakkara siis syntyi melko nopeasti. Kiitos vielä koulukaverille jeesistä! 


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

VERHOT

Huhheijjaa, viime lauantaina ärähdin sohvalta, että häätyis saaha verhot. Meniköhän tuntiakaan kun oltiin rautakaupassa kiskot ja nipsut kainalossa. Eikä tarttenu kauan miehen kiikkua tuolilla, kun oli jo kiskot paikoillansa. Nyt on sitten verhokiskot ja verhotkin olkkarissa. Oli valmiiksi ommeltuna edellisessä kodissa pöytäliinana toiminut Artekin keltainen Siena kangas, niin se pääsi ensimmäisenä roikkumaan. Vähän on vajaamittainen, mutta onneksi käänteitä on sen verran että helppo on muutama sentti pidentää. Patterin termostaatit vaan pöhlösti tuolla verhon takana pokottaa niin, että verho ei meinaa laskeutua nätisti. Toisaalta houkuttelis kokeilla sellaisia verhoja, jotka ylettyisi vain ikkunalautaan saakka, mutten kyllä tuota raaski pätkäistä.


 Heti tuli valtavan kodikas fiilis, ja munsta tuo keltainen Siena sopii tänne ihan tosi hyvin. Vai mitäs te ootte mieltä?

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

mun päivä

YHTEISTYÖ

Oon jo tovin ihastellut Kokokidiä instagramissa, ja sain heiltä viime viikolla kivan yhteistyöpyynnön. Sain kokeiluun Mun päivä -magneetti setin ja magneettitaulun kaupunkisiluetilla. Vaikka Valto on vasta puolitoista vuotias ja nämä on tarkoitettu vähän isommille, n kaksivuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille, koen, ettei näistä haittaa ole. Ja kun näitä samankaltaisia Valto näkee päivittäin päiväkodissa, niin ovat jo tuttuja sieltä. Ainakin vaatteiden kuvaa näyttäessä jo poika rientää naulakolle, ja ruokailukuvalle sanoo ''naminami''. 

Kuvitukset näissä on selkeät ja värit kivat. Järkkäilin muka kuvat päiväjärjestykseen kuvausta ennen mutta pöh, minimies aikoo syödä heti aamusta kolme kertaa peräkkäin.Tykkään itse Kokokidin kaikista tuotteista, ja Minun viikko on ehkä pakko tilata myöhemmin. Opetustaulut on myös niin söpöjä, etenkin pilvet miellyttää mun silmää kovin! 

Sain myös teille arvottavaksi yhden Mun päivä -magneettisetin. Arvontaan osallistuu kertomalla Kokokidin verkkokaupasta lemppari tuotteen. Arvonta alkaa nyt ja päättyy viikon päästä keskiviikkona 27.4.2016 klo 15.00. Facebookissa ja instagramissa voit tuplata tai triplata mahdollisuutesi voittaa. Onnea kaikille tasapuolisesti! 

lauantai 16. huhtikuuta 2016

mehikasveja partsilla

Pakko oli kokeilla pikku amppeli -jutskaa partsille, kun muistin mun pienet ruukut. Noh ne pienet ruukut ehti hukkua ennen tän amppelin valmistumista, mutta bongasin uudet, ehkä paremmin sopivat kuin ne punasaviset. Sitten työläin vaihe oli etsiä sopivankokoiset kasvit ruukkuihin, ja noistakin tuo toinen on munsta liika iso. Kaktuksia halajan, mutta nyt en niitä jaksanut lähteä metsästämään.  Ruukut ovat halkaisijaltaan noin 7 senttisiä, ja viime olohuone postauksesta näkyy hitusen ylimmässä kuvassa tuota amppelin kokoa. 



torstai 14. huhtikuuta 2016

meän astioita

Tulipa yksi päivä vastaan keskustelu astioista, ja siinä ensiksi mietin, että Teemaahan meillä. Sitä perus. Mutta sitten katselin kaappeihin ja kas, paljonhan muutakin kuin Teemaa. Perus astiat on mustaa ja valkoista Teemaa, murokulhot Arabian KoKoa, laseja on Otetta, Lempiä, Hotcoolia ja jotain ihan tuntematonta. Nuo tuntemattomat ovat vanhempieni häälahjoja, ja kovasti tykkään niistä. Jälkiruokakulhot ovat kirppislöytöjä, jotain tuntematonta nekin. Sitten on Kastehelmeä ja Sarjatonta. 


Munsta kaikki passaa hyvin yhteen toistensa kanssa, joten voi yhdistellä miten sattuu milloinkin tahtomaan. Kun pitää tarpeeksi hillittynä väri- ja kuviomaailman, niin astiasto pysyy ajattomana. Munsta astioiden pitää olla myös sellaisia, että niitä voi käyttää sekä arkena että juhlapäivinä. Jossain vaiheessa meillä oli myös punaista Teemaa, joka tuli miehen kautta, mutta ei se ollut oikein kiva, joten vaihdettiin nekin valkoisiin ja mustiin. 

maanantai 11. huhtikuuta 2016

arkku vai pöytä, pöytä vai arkku?

APUA. Muutama viikko sitten haimma puisen ihanan simppelin arkun tästä hollilta, kerta pilkkahintaan sai. Vähän liika korkea, ainakin olkkarin pöydäksi.  Vai mitä te ootte mieltä? Sisäänsä saisi kaikki olkkarissa olevat lelut ja läjän sisustuslehtiä, myös valokuva-albumit nielisi sisäänsä. Jos en tähän laita, en oikein tiedä mihin muuallekaan, täytyy alkaa sommittelemaan vähän kalusteita eri paikkoihin. Kuvat olkkarista pöydän kanssa löytyy täältä


Alun perin arkku oli ärtsyn turkoosi, ei mun väri se turkoosi alkuunkaan, joten telat sekä sudit kätösiin ja maalaushommiin. Valkoinenhan siitä tuli, kun sitä maalia sattui kaapista valmiiksi löytymään. Olisi ihana, jos maali vähän lohkeilisi ja lähtisi paikoitellen, ettei niin kliininen olisi. En edes hionut pintaa, ja pintaan jäi paljon epätasaisuuksia, onneksi. Olisihan hassua jos 80-vuotiaassa arkussa ei olisi elämisen jälkeä?  

perjantai 8. huhtikuuta 2016

harmaan päivän piristys

Harmaa päivä, taas. Vaikka toisaalta melko riemun kirjava. Ja toisaalta ruskea. Mahatauti on meillä, toivottavasti ei viihdy kauaa. Pesukone on laulanut kaksi päivää lähes taukoamatta, ja lattioita on luututtu, poikaa kylvetetty useampaan otteeseen. Tuntuu että oltaisiin voiton puolella. Tämä päivä vaati kynttilää sytytettäväksi ja hortensiaa ihailtavaksi. Tällä kertaa ei muuta kerrottavaa, vaan toivotan teille parepaa viikonloppua. 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

ei sitten teen itse

Otsikko kertoo reaktiosta, kun mieleistä jatkettavaa junnusänkyä ei löytynyt kohtuu hinnalla. Ei sitten, teen itse. Epäilys oli suuuuri kun aloin piirtämään ja tekemään. Osaanko mitoittaa oikein, onhan kaikki jutut otettu huomioon, tuleeko sievä jne. Kas kummaa sänky siitä tuli tänään, ja hyvä sänky vieläpä! Jatkettavuus toimii ja kaikki pelittää! Oon mää meleko ylypiä ittestäni! Vaneria lisää meille, vanerirakastaja kiittää! Kattotaan mitä tää mutsi on mieltä junnusängystä muutaman päivän päästä, että kuinka on lähteny taaperolla sujumaan nukahtamiset ja nukkumiset. Tsemppiä mulle. Jos meillä alkaa valvomiset ja iltahulinat, voin lohduttautua sillä, että enää 8 yötä ja pääsen tuulettumaan naisten kanssa köpikseen! 



Niin, mielipiteitä käsittelystä? Valkoinen, musta, harmaa vai pistethäänkö vaan mattavaha pintaan? 



maanantai 4. huhtikuuta 2016

vuosipäivän kunniaksi

Met ostimme tämän asunnon maaliskuun viimeinen päivä, viime vuonna. Sen kunniaksi torstaina asennettiin pari hyllyä. Eteiseen ja Valton huoneeseen. Ihan turhaan ihmiset pelkää porailla seiniin, antaa mennä vain. Meillä on sitten kerrakseen reikiä paikattavana kun muutamme tästä pois. Mutta ne hyllyt, eteisen hylly oli pikainen diy, vaneria tietysti ja maalattiin samalla mustalla kuin naulakko sen alla. Korit sinne löytyi Tigeristä ens hätään, etsinnässä jotkut sievät metallilankakorit. Vai onko nuo niin hyvät, ettei kannata enää etsiä? 


Valton huoneen hylly on taas pelkkä vanerilevy kannattimien sisällä, kannattimetkin vaan yhdellä ruuvilla kiinni. Tykkään! Kauan metsästin noita kannattimia, ja vihdoin löytyi! Tänään meen tekeen Valton huoneeseen vielä jotain, melko isoa, arvaatteko mitä? 

Ja miksi blogissa on ollut hiljaista, koska kameran laturi ja muistikortti olivat hukasa, onneks löyty neki ny! 

torstai 31. maaliskuuta 2016

tonni lähti -haaste

Sain tovi sitten sähköpostia ympäristötekniikan opiskelijoilta. Postissa käsiteltiin Tonni Lähti -haastetta, jonka tavoitteena on saada ihmisiä vähentämään omaa materiaalijalanjälkeään tonnilla vuodessa. Ei siis pelkästään kierrättämään, vaan myös pyöräilemään autoilun sijasta tai muokkaamalla ruokatottumuksiaan ekologisimmiksi. Tarkempaa tietoa täältä. Parin viikon päästä katsotaan kuinkas mulla on lähtenyt sujumaan. 

Ei voinut parempaan saumaan tää viesti tulla, kun nyt on konmarit sun muut niin pinnalla, että olen itsekin miettinyt jo monelta kantilta omia käyttäytymisiä ja elämäntapoja. Ostoksia, autoilua ja lihansyöntiä saisi vähentää, kierrätystä vieläkin lisätä ja suihkuttelu aikaa lyhentää... 

Nyt olenkin jo päättänyt kiinnittää enemmän huomiota ruokailutottumuksiin, ja korvaan yhden lihalounaan viikossa kasvislounaalla. Lisäksi perkkasin kaappiani, karsin pitämättömät vaatteet kaikkien kaapeista ja vien kirpparille. Aion myös aloittaa taas huhtikuussa pyöräilyn, ja korvata sillä autoilun koti-päiväkoti-koulu matkoilla (n 5km/pvä). Pienin, mutta ei varmastikaan vähäisin teko on pesuaineiden vaihto ekologisiin vaihtoehtoihin. Näiden lisäksi emme varmaan tänäkään vuonna lähde ulkomaille, vaan lomailemme viikon Suomen sisällä
Säästetään luonnonvaroja näille meän pikkusille, jooko?

Tuolla tonnilahti.org sivustolla voi tehdä oman materiaalijalanjäljen ja sain itse tulokseksi ''Kehittynyt; Hyvä yritys! Olet tehny monta hyvää valintaa kestävän kulutuksen suuntaan. Ole rohkea ja ota vielä muutama askel ja olet lähellä kestävää kulutusta. '' Käykää ihmeessä tekemässä ja ajatelkaa vaikka siltä pohjalta omia valintojanne! 

Haastankin kaikki lukijat ja bloggaajat tähän haasteeseen! Vähennetään yhdessä materiaalijalanjälkeä ja säästetään luonnonvaroja! Mitä mieltä te olette näistä jutuista? Onko yhdentekevää vai joko tekin olette heränneet ajattelemaan ympäristöä ja maapalloa?