Chrome - Link Select -->

torstai 9. kesäkuuta 2016

heräteostos

Tori.fi ja huuto.net ovat oivia paikkoja kuluttaa ylimääräistä aikaa. Etsin itse paljon noista Artekin, lundian ja milloin minkäkin tuotteita ihan vaan haaveilumielessä. Välillä sitten eteen tulee löytöjä, joita ei voi ohittaa. Tämän löydön löysi äitini, ja onneksi vinkkasi mulle. Viime viikonlopun pohjoisen reissulla napattiin kaunokainen kyytiin. Soma kuin mikä. Eikä ollenkaan pahan näköinen samanmoisen ruokapöydän kanssa samassa tilassa, vaikka niin pelkäsin.  Korkeus on vähän niin ja näin, munsta sais olla matalampi, miehen mielestä noin on hyvä. Nyt siis korkeus se standardi 52cm ja edellinen oli 40cm. Mitäs ootte mieltä? Sohvapöydällä äitienpäivälahjaksi saamani orkidea, ja tän hetken lemppari sisustuslehti; uusi asun -lehti. Sopivasti lifestyleä, henkilöitä ja sisustusta sekaisin.  

maanantai 6. kesäkuuta 2016

perheemme kettuina

Kun Kaunis Decorationin Kaisa ilmoitti lopettavansa verkkokaupan, niin minä syöksyin oitis verkkokauppaan ja klikkailin tilaukseen kettuprintin. Monasti sen olen aikonut tilata ja nyt oli viimeisiä hetkiä saada se omaksi. Syötävän suloinen kettuperhe siinä! Kiitos vielä Kaisa! Ja nyt vielä äkkiä muutkin ostoksille, näytti olevan vielä muillekkin printtejä! (Ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen ja onnellisen asiakkaan puhetta.)



Vitriinin päällä on pullossa peikonlehden lehti, muotsikan joulumyyjäisistä bongattu betoninen kynttilänjalka, H&M:n tuoksukynttilä, seinällä Blawhi Graphicsin kalenteri ja itse tekemäni vauvakehys.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

tahaton tauko ( ja saattaa vielä jatkua )

On ollu mukamas niin kiirettä. Selityksiä. On ollu niin kivat ilmatkin. Lisää selityksiä. Mutta niin se vain täytyy myöntää, että tahaton tauko on tänne tullut, ja voi kuulkaat hyvinkin jatkua vielä toisenkin kuukauden. 

Meille kuuluu hyvää. Opinnot on tältä keväältä taputeltu ja aloitin harjoittelun/kesätyön muutama viikko takaperin. Vuorotyö ottaa paljon, ja kesäiset ilmat vielä enempi aikaa. Ollaan oltu työpäivien jälkeen pihalla niin paljon kuin mahdollista ja koti on jäänyt ihan oman onnensa nojaan. Kuulinkin yksi päivä lausahduksen, jolla voin hyvin puolustella siivotonta kotia; ''siisteyttään kiiltävä koti kertoo elämättömästä elämästä''. Joten suotakoon meille elämä ja kaaosmainen koti. Sitten sateella kerkeää siivota. 

Kansallisena siivouspäivänä kävimme myymässä turhia roippeita pois, ja yksi ostoskin tuli tehtyä. Vaikka ei mitään pitänyt... Iso valokirjain lähti muutamalla hassulla kympillä, joten kauan tuollaista metsästäneenä ostin pois kuleksimasta. Kuvassa myös Muotoiluinstituutin taidemyyjäisistä ostamani Heidi Katajamäen teos ''toisessa polvessa''. 

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

TONNI LÄHTI -katsaus

Ensimmäiseksi pakko sanoo, kasvisruoka, hyvää ja maukasta, ainakin ne mitä olen syönyt. Koulussa tämä on ollut helppoa, senkun vain ottaa kasvispuolelta. Kotona sitten kasvisruokapäivinä ollaan vedetty kasvissosekeittoa, pinaattikeittoa tai jotain muuta helpohkoa kasvisruokaa. 

Tää haaste tuli siis hyvään aikaan, aiemman postauksen löydät täältä. Heti haasteen alussa sain pienennettyä kirppisvuorta lähes puoleen lastenvaatteiden osalta. Vielä olisi meidän aikuisten vaatteiden vuoro, ja sisustuskamatkin pitäisi taas inventoida. Lastenvaatteista vielä sen verran, että pyrin ostamaan kaikki vaatteet joko käytettynä, tai sitten uutta mutta ekologista ja kestävää. Eli panostan suomalaisiin merkkeihin, ja facebookin kirppariryhmiä selaan tasaisin väliajoin. Kohta tulloo taas siivouspäivä, ja mä aion ainakin mennä myymään turhaa roinaa .



Huhtikuun pyöräilyt jäi, useiden sairasteluiden ja vaihtamattomien renkaiden vuoksi melko vähäiseksi, ja tulipa lennettyäkin. Eli ne ei ainakaan mennyt niinkuin piti. Pesuaineet on sen sijaan ny vaihdettu, ja tykkään kyllä paljon, sievemmät pullotkin noissa uusissa. Hankin myös pari bambuista tiskirättiä lisää, niin ei tarvitse enää kertakäyttöisiä käyttää laisinkaan. 

Meille on taloyhtiöön justiin tullut lasin ja metallin pienkeräysastiat, joten kierrätyskin on taas astetta helpompaa. Meillä kierrätetään lähes kaikki, välillä laiskemmin ja välillä ahkerammin. Kaatopaikkajätettä ei kovin edes tule, ja vaipathan noista näyttelee suurinta osaa. Kestovaippailuun en ole lähdössä mukaan. 



Mikä juttu tää siis on; Tonni lähti -haaste jonka tavoitteena on herättää keskustelua kahdeksan tonnin haasteesta, edistää ihmisten tietoisuutta siitä, mitä kahdeksan tonnin elämäntapa tarkoittaa jokaisen jokapäiväisessä elämässä, sekä saada ihmiset liittymään mukaan omalla toiminnallaan kahdeksan tonnin tavoitteiden saavuttamiseen.

Kuvituksena muutama räpsy parin viikon takaiselta Kööpenhaminan reissulta. 

perjantai 29. huhtikuuta 2016

diy porrasjakkara

Kun Valto siirtyi isojen poikien sänkyyn, tuli tarve myös yhdelle toiselle jutulle. Arkisin hän herää vasta kun käymme herättämässä aamulla päiväkotiin lähtöä varten, mutta viikonloppuisin hän köpöttelee sieltä yleensä ennen meitä, ja tietysti haluaa tulla meidän sänkyyn vielä joko jatkamaan unia tai herättämään meidät. Ja kun meillä on tämä erikoiskorkea sänky, hän ei itse sinne pääse, mikä on ollut hyvä, kun ei myöskään sitten sieltä tipu, eikä valvomatta siis olla päästetty meidän sänkyyn. Mutta nyt hällä on jo vähän järjellistä tuo kulku, niin osaa jo peruuttaa sieltäkin alas portaille ja niitä pitkin alas. 
Tähän asti meillä on ollut näiden nyt tekemieni tilalla IKEAn PS-porrasjakkara, mutta sitä ei muista eikä jaksa siirrellä edestakaisin kylppärin ja makkarin väliä, niin tarve makkariin omille portaille tuli. Ja halusin ne ehdottomasti myös vanerista, niin on yhtenäinen ilme, ja itse tekeminen oli luontaista. Tällainen simppeli porrasjakkara siis syntyi melko nopeasti. Kiitos vielä koulukaverille jeesistä! 


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

VERHOT

Huhheijjaa, viime lauantaina ärähdin sohvalta, että häätyis saaha verhot. Meniköhän tuntiakaan kun oltiin rautakaupassa kiskot ja nipsut kainalossa. Eikä tarttenu kauan miehen kiikkua tuolilla, kun oli jo kiskot paikoillansa. Nyt on sitten verhokiskot ja verhotkin olkkarissa. Oli valmiiksi ommeltuna edellisessä kodissa pöytäliinana toiminut Artekin keltainen Siena kangas, niin se pääsi ensimmäisenä roikkumaan. Vähän on vajaamittainen, mutta onneksi käänteitä on sen verran että helppo on muutama sentti pidentää. Patterin termostaatit vaan pöhlösti tuolla verhon takana pokottaa niin, että verho ei meinaa laskeutua nätisti. Toisaalta houkuttelis kokeilla sellaisia verhoja, jotka ylettyisi vain ikkunalautaan saakka, mutten kyllä tuota raaski pätkäistä.


 Heti tuli valtavan kodikas fiilis, ja munsta tuo keltainen Siena sopii tänne ihan tosi hyvin. Vai mitäs te ootte mieltä?

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

mun päivä

YHTEISTYÖ

Oon jo tovin ihastellut Kokokidiä instagramissa, ja sain heiltä viime viikolla kivan yhteistyöpyynnön. Sain kokeiluun Mun päivä -magneetti setin ja magneettitaulun kaupunkisiluetilla. Vaikka Valto on vasta puolitoista vuotias ja nämä on tarkoitettu vähän isommille, n kaksivuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille, koen, ettei näistä haittaa ole. Ja kun näitä samankaltaisia Valto näkee päivittäin päiväkodissa, niin ovat jo tuttuja sieltä. Ainakin vaatteiden kuvaa näyttäessä jo poika rientää naulakolle, ja ruokailukuvalle sanoo ''naminami''. 

Kuvitukset näissä on selkeät ja värit kivat. Järkkäilin muka kuvat päiväjärjestykseen kuvausta ennen mutta pöh, minimies aikoo syödä heti aamusta kolme kertaa peräkkäin.Tykkään itse Kokokidin kaikista tuotteista, ja Minun viikko on ehkä pakko tilata myöhemmin. Opetustaulut on myös niin söpöjä, etenkin pilvet miellyttää mun silmää kovin! 

Sain myös teille arvottavaksi yhden Mun päivä -magneettisetin. Arvontaan osallistuu kertomalla Kokokidin verkkokaupasta lemppari tuotteen. Arvonta alkaa nyt ja päättyy viikon päästä keskiviikkona 27.4.2016 klo 15.00. Facebookissa ja instagramissa voit tuplata tai triplata mahdollisuutesi voittaa. Onnea kaikille tasapuolisesti! 

lauantai 16. huhtikuuta 2016

mehikasveja partsilla

Pakko oli kokeilla pikku amppeli -jutskaa partsille, kun muistin mun pienet ruukut. Noh ne pienet ruukut ehti hukkua ennen tän amppelin valmistumista, mutta bongasin uudet, ehkä paremmin sopivat kuin ne punasaviset. Sitten työläin vaihe oli etsiä sopivankokoiset kasvit ruukkuihin, ja noistakin tuo toinen on munsta liika iso. Kaktuksia halajan, mutta nyt en niitä jaksanut lähteä metsästämään.  Ruukut ovat halkaisijaltaan noin 7 senttisiä, ja viime olohuone postauksesta näkyy hitusen ylimmässä kuvassa tuota amppelin kokoa. 



torstai 14. huhtikuuta 2016

meän astioita

Tulipa yksi päivä vastaan keskustelu astioista, ja siinä ensiksi mietin, että Teemaahan meillä. Sitä perus. Mutta sitten katselin kaappeihin ja kas, paljonhan muutakin kuin Teemaa. Perus astiat on mustaa ja valkoista Teemaa, murokulhot Arabian KoKoa, laseja on Otetta, Lempiä, Hotcoolia ja jotain ihan tuntematonta. Nuo tuntemattomat ovat vanhempieni häälahjoja, ja kovasti tykkään niistä. Jälkiruokakulhot ovat kirppislöytöjä, jotain tuntematonta nekin. Sitten on Kastehelmeä ja Sarjatonta. 


Munsta kaikki passaa hyvin yhteen toistensa kanssa, joten voi yhdistellä miten sattuu milloinkin tahtomaan. Kun pitää tarpeeksi hillittynä väri- ja kuviomaailman, niin astiasto pysyy ajattomana. Munsta astioiden pitää olla myös sellaisia, että niitä voi käyttää sekä arkena että juhlapäivinä. Jossain vaiheessa meillä oli myös punaista Teemaa, joka tuli miehen kautta, mutta ei se ollut oikein kiva, joten vaihdettiin nekin valkoisiin ja mustiin. 

maanantai 11. huhtikuuta 2016

arkku vai pöytä, pöytä vai arkku?

APUA. Muutama viikko sitten haimma puisen ihanan simppelin arkun tästä hollilta, kerta pilkkahintaan sai. Vähän liika korkea, ainakin olkkarin pöydäksi.  Vai mitä te ootte mieltä? Sisäänsä saisi kaikki olkkarissa olevat lelut ja läjän sisustuslehtiä, myös valokuva-albumit nielisi sisäänsä. Jos en tähän laita, en oikein tiedä mihin muuallekaan, täytyy alkaa sommittelemaan vähän kalusteita eri paikkoihin. Kuvat olkkarista pöydän kanssa löytyy täältä


Alun perin arkku oli ärtsyn turkoosi, ei mun väri se turkoosi alkuunkaan, joten telat sekä sudit kätösiin ja maalaushommiin. Valkoinenhan siitä tuli, kun sitä maalia sattui kaapista valmiiksi löytymään. Olisi ihana, jos maali vähän lohkeilisi ja lähtisi paikoitellen, ettei niin kliininen olisi. En edes hionut pintaa, ja pintaan jäi paljon epätasaisuuksia, onneksi. Olisihan hassua jos 80-vuotiaassa arkussa ei olisi elämisen jälkeä?