Chrome - Link Select -->

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

TONNI LÄHTI -katsaus

Ensimmäiseksi pakko sanoo, kasvisruoka, hyvää ja maukasta, ainakin ne mitä olen syönyt. Koulussa tämä on ollut helppoa, senkun vain ottaa kasvispuolelta. Kotona sitten kasvisruokapäivinä ollaan vedetty kasvissosekeittoa, pinaattikeittoa tai jotain muuta helpohkoa kasvisruokaa. 

Tää haaste tuli siis hyvään aikaan, aiemman postauksen löydät täältä. Heti haasteen alussa sain pienennettyä kirppisvuorta lähes puoleen lastenvaatteiden osalta. Vielä olisi meidän aikuisten vaatteiden vuoro, ja sisustuskamatkin pitäisi taas inventoida. Lastenvaatteista vielä sen verran, että pyrin ostamaan kaikki vaatteet joko käytettynä, tai sitten uutta mutta ekologista ja kestävää. Eli panostan suomalaisiin merkkeihin, ja facebookin kirppariryhmiä selaan tasaisin väliajoin. Kohta tulloo taas siivouspäivä, ja mä aion ainakin mennä myymään turhaa roinaa .



Huhtikuun pyöräilyt jäi, useiden sairasteluiden ja vaihtamattomien renkaiden vuoksi melko vähäiseksi, ja tulipa lennettyäkin. Eli ne ei ainakaan mennyt niinkuin piti. Pesuaineet on sen sijaan ny vaihdettu, ja tykkään kyllä paljon, sievemmät pullotkin noissa uusissa. Hankin myös pari bambuista tiskirättiä lisää, niin ei tarvitse enää kertakäyttöisiä käyttää laisinkaan. 

Meille on taloyhtiöön justiin tullut lasin ja metallin pienkeräysastiat, joten kierrätyskin on taas astetta helpompaa. Meillä kierrätetään lähes kaikki, välillä laiskemmin ja välillä ahkerammin. Kaatopaikkajätettä ei kovin edes tule, ja vaipathan noista näyttelee suurinta osaa. Kestovaippailuun en ole lähdössä mukaan. 



Mikä juttu tää siis on; Tonni lähti -haaste jonka tavoitteena on herättää keskustelua kahdeksan tonnin haasteesta, edistää ihmisten tietoisuutta siitä, mitä kahdeksan tonnin elämäntapa tarkoittaa jokaisen jokapäiväisessä elämässä, sekä saada ihmiset liittymään mukaan omalla toiminnallaan kahdeksan tonnin tavoitteiden saavuttamiseen.

Kuvituksena muutama räpsy parin viikon takaiselta Kööpenhaminan reissulta. 

perjantai 29. huhtikuuta 2016

diy porrasjakkara

Kun Valto siirtyi isojen poikien sänkyyn, tuli tarve myös yhdelle toiselle jutulle. Arkisin hän herää vasta kun käymme herättämässä aamulla päiväkotiin lähtöä varten, mutta viikonloppuisin hän köpöttelee sieltä yleensä ennen meitä, ja tietysti haluaa tulla meidän sänkyyn vielä joko jatkamaan unia tai herättämään meidät. Ja kun meillä on tämä erikoiskorkea sänky, hän ei itse sinne pääse, mikä on ollut hyvä, kun ei myöskään sitten sieltä tipu, eikä valvomatta siis olla päästetty meidän sänkyyn. Mutta nyt hällä on jo vähän järjellistä tuo kulku, niin osaa jo peruuttaa sieltäkin alas portaille ja niitä pitkin alas. 
Tähän asti meillä on ollut näiden nyt tekemieni tilalla IKEAn PS-porrasjakkara, mutta sitä ei muista eikä jaksa siirrellä edestakaisin kylppärin ja makkarin väliä, niin tarve makkariin omille portaille tuli. Ja halusin ne ehdottomasti myös vanerista, niin on yhtenäinen ilme, ja itse tekeminen oli luontaista. Tällainen simppeli porrasjakkara siis syntyi melko nopeasti. Kiitos vielä koulukaverille jeesistä! 


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

VERHOT

Huhheijjaa, viime lauantaina ärähdin sohvalta, että häätyis saaha verhot. Meniköhän tuntiakaan kun oltiin rautakaupassa kiskot ja nipsut kainalossa. Eikä tarttenu kauan miehen kiikkua tuolilla, kun oli jo kiskot paikoillansa. Nyt on sitten verhokiskot ja verhotkin olkkarissa. Oli valmiiksi ommeltuna edellisessä kodissa pöytäliinana toiminut Artekin keltainen Siena kangas, niin se pääsi ensimmäisenä roikkumaan. Vähän on vajaamittainen, mutta onneksi käänteitä on sen verran että helppo on muutama sentti pidentää. Patterin termostaatit vaan pöhlösti tuolla verhon takana pokottaa niin, että verho ei meinaa laskeutua nätisti. Toisaalta houkuttelis kokeilla sellaisia verhoja, jotka ylettyisi vain ikkunalautaan saakka, mutten kyllä tuota raaski pätkäistä.


 Heti tuli valtavan kodikas fiilis, ja munsta tuo keltainen Siena sopii tänne ihan tosi hyvin. Vai mitäs te ootte mieltä?

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

mun päivä

YHTEISTYÖ

Oon jo tovin ihastellut Kokokidiä instagramissa, ja sain heiltä viime viikolla kivan yhteistyöpyynnön. Sain kokeiluun Mun päivä -magneetti setin ja magneettitaulun kaupunkisiluetilla. Vaikka Valto on vasta puolitoista vuotias ja nämä on tarkoitettu vähän isommille, n kaksivuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille, koen, ettei näistä haittaa ole. Ja kun näitä samankaltaisia Valto näkee päivittäin päiväkodissa, niin ovat jo tuttuja sieltä. Ainakin vaatteiden kuvaa näyttäessä jo poika rientää naulakolle, ja ruokailukuvalle sanoo ''naminami''. 

Kuvitukset näissä on selkeät ja värit kivat. Järkkäilin muka kuvat päiväjärjestykseen kuvausta ennen mutta pöh, minimies aikoo syödä heti aamusta kolme kertaa peräkkäin.Tykkään itse Kokokidin kaikista tuotteista, ja Minun viikko on ehkä pakko tilata myöhemmin. Opetustaulut on myös niin söpöjä, etenkin pilvet miellyttää mun silmää kovin! 

Sain myös teille arvottavaksi yhden Mun päivä -magneettisetin. Arvontaan osallistuu kertomalla Kokokidin verkkokaupasta lemppari tuotteen. Arvonta alkaa nyt ja päättyy viikon päästä keskiviikkona 27.4.2016 klo 15.00. Facebookissa ja instagramissa voit tuplata tai triplata mahdollisuutesi voittaa. Onnea kaikille tasapuolisesti! 

lauantai 16. huhtikuuta 2016

mehikasveja partsilla

Pakko oli kokeilla pikku amppeli -jutskaa partsille, kun muistin mun pienet ruukut. Noh ne pienet ruukut ehti hukkua ennen tän amppelin valmistumista, mutta bongasin uudet, ehkä paremmin sopivat kuin ne punasaviset. Sitten työläin vaihe oli etsiä sopivankokoiset kasvit ruukkuihin, ja noistakin tuo toinen on munsta liika iso. Kaktuksia halajan, mutta nyt en niitä jaksanut lähteä metsästämään.  Ruukut ovat halkaisijaltaan noin 7 senttisiä, ja viime olohuone postauksesta näkyy hitusen ylimmässä kuvassa tuota amppelin kokoa. 



torstai 14. huhtikuuta 2016

meän astioita

Tulipa yksi päivä vastaan keskustelu astioista, ja siinä ensiksi mietin, että Teemaahan meillä. Sitä perus. Mutta sitten katselin kaappeihin ja kas, paljonhan muutakin kuin Teemaa. Perus astiat on mustaa ja valkoista Teemaa, murokulhot Arabian KoKoa, laseja on Otetta, Lempiä, Hotcoolia ja jotain ihan tuntematonta. Nuo tuntemattomat ovat vanhempieni häälahjoja, ja kovasti tykkään niistä. Jälkiruokakulhot ovat kirppislöytöjä, jotain tuntematonta nekin. Sitten on Kastehelmeä ja Sarjatonta. 


Munsta kaikki passaa hyvin yhteen toistensa kanssa, joten voi yhdistellä miten sattuu milloinkin tahtomaan. Kun pitää tarpeeksi hillittynä väri- ja kuviomaailman, niin astiasto pysyy ajattomana. Munsta astioiden pitää olla myös sellaisia, että niitä voi käyttää sekä arkena että juhlapäivinä. Jossain vaiheessa meillä oli myös punaista Teemaa, joka tuli miehen kautta, mutta ei se ollut oikein kiva, joten vaihdettiin nekin valkoisiin ja mustiin. 

maanantai 11. huhtikuuta 2016

arkku vai pöytä, pöytä vai arkku?

APUA. Muutama viikko sitten haimma puisen ihanan simppelin arkun tästä hollilta, kerta pilkkahintaan sai. Vähän liika korkea, ainakin olkkarin pöydäksi.  Vai mitä te ootte mieltä? Sisäänsä saisi kaikki olkkarissa olevat lelut ja läjän sisustuslehtiä, myös valokuva-albumit nielisi sisäänsä. Jos en tähän laita, en oikein tiedä mihin muuallekaan, täytyy alkaa sommittelemaan vähän kalusteita eri paikkoihin. Kuvat olkkarista pöydän kanssa löytyy täältä


Alun perin arkku oli ärtsyn turkoosi, ei mun väri se turkoosi alkuunkaan, joten telat sekä sudit kätösiin ja maalaushommiin. Valkoinenhan siitä tuli, kun sitä maalia sattui kaapista valmiiksi löytymään. Olisi ihana, jos maali vähän lohkeilisi ja lähtisi paikoitellen, ettei niin kliininen olisi. En edes hionut pintaa, ja pintaan jäi paljon epätasaisuuksia, onneksi. Olisihan hassua jos 80-vuotiaassa arkussa ei olisi elämisen jälkeä?  

perjantai 8. huhtikuuta 2016

harmaan päivän piristys

Harmaa päivä, taas. Vaikka toisaalta melko riemun kirjava. Ja toisaalta ruskea. Mahatauti on meillä, toivottavasti ei viihdy kauaa. Pesukone on laulanut kaksi päivää lähes taukoamatta, ja lattioita on luututtu, poikaa kylvetetty useampaan otteeseen. Tuntuu että oltaisiin voiton puolella. Tämä päivä vaati kynttilää sytytettäväksi ja hortensiaa ihailtavaksi. Tällä kertaa ei muuta kerrottavaa, vaan toivotan teille parepaa viikonloppua. 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

ei sitten teen itse

Otsikko kertoo reaktiosta, kun mieleistä jatkettavaa junnusänkyä ei löytynyt kohtuu hinnalla. Ei sitten, teen itse. Epäilys oli suuuuri kun aloin piirtämään ja tekemään. Osaanko mitoittaa oikein, onhan kaikki jutut otettu huomioon, tuleeko sievä jne. Kas kummaa sänky siitä tuli tänään, ja hyvä sänky vieläpä! Jatkettavuus toimii ja kaikki pelittää! Oon mää meleko ylypiä ittestäni! Vaneria lisää meille, vanerirakastaja kiittää! Kattotaan mitä tää mutsi on mieltä junnusängystä muutaman päivän päästä, että kuinka on lähteny taaperolla sujumaan nukahtamiset ja nukkumiset. Tsemppiä mulle. Jos meillä alkaa valvomiset ja iltahulinat, voin lohduttautua sillä, että enää 8 yötä ja pääsen tuulettumaan naisten kanssa köpikseen! 



Niin, mielipiteitä käsittelystä? Valkoinen, musta, harmaa vai pistethäänkö vaan mattavaha pintaan? 



maanantai 4. huhtikuuta 2016

vuosipäivän kunniaksi

Met ostimme tämän asunnon maaliskuun viimeinen päivä, viime vuonna. Sen kunniaksi torstaina asennettiin pari hyllyä. Eteiseen ja Valton huoneeseen. Ihan turhaan ihmiset pelkää porailla seiniin, antaa mennä vain. Meillä on sitten kerrakseen reikiä paikattavana kun muutamme tästä pois. Mutta ne hyllyt, eteisen hylly oli pikainen diy, vaneria tietysti ja maalattiin samalla mustalla kuin naulakko sen alla. Korit sinne löytyi Tigeristä ens hätään, etsinnässä jotkut sievät metallilankakorit. Vai onko nuo niin hyvät, ettei kannata enää etsiä? 


Valton huoneen hylly on taas pelkkä vanerilevy kannattimien sisällä, kannattimetkin vaan yhdellä ruuvilla kiinni. Tykkään! Kauan metsästin noita kannattimia, ja vihdoin löytyi! Tänään meen tekeen Valton huoneeseen vielä jotain, melko isoa, arvaatteko mitä? 

Ja miksi blogissa on ollut hiljaista, koska kameran laturi ja muistikortti olivat hukasa, onneks löyty neki ny!